Mainitsemassani artikkelissa on oivasti esitetty metanolin hengen vaarallisuus ihmisen henkelle. Hienotunteisesti myös tärkein sponsorimme Pepsi Max jätetään onneksi mainitsematta, koska negatiivisen tiedon julkitulo voisi olla hyvin kiusallista sekä heille siellä siunatussa Amerikassa, että meille täällä perä hiki jällä. Artikkeli esittää huolensa Pepsi Max -virvoitusjuomassa esiintyvästä substanssista, mystisestä oliosta, joka juuri aiheuttaa tämän pahamaineisen metanolin syntymisen kyseiseen juomaan. Mikäli nautitaan tietyt hyvinkin kohtuulliset neljä kpl 1,5l virvoitusjuomapulloa per pvä, kehoon ilmentyy juurikin tasan artikkelissa erittäin hyvin lähteillä perusteltu määrä 40 milligrammaa metanolia, joka on varsin ilmeisesti ihmis olijolle letaali annos.
Nythän on niin, että asiainhoitajat joutuivat suuren epävarmuuden valtaan koko täksi näiden kahden artikkelin väliseksi ajaksi, sillä aihetta (ehkä perusteltavasti) mystifioiva tektsi oli sekä hyvin peloittava että pysäyttävä että ehkä jossain määrin myös nuorta urbaania ihmistä inhoittava. Mihin voi enää luottaa, ja kysyn vaan, kuka maksaa!?
Tässä vaiheessa olen etuoikeutettu tuomaan valaistusta asiaan. Päädyin tutkimaan René "no panee panee" Descartesin, tuon 1600-luvun maineikkaan panomiehen ja jotain filosofiaakin sepittäneen mahtimiehen tekstiin, jossa myös hän puhuu tästä samaisesta meitä kovin pelvoittavasta substanssista. Pano-Renén näkökulma asiaan oli seuraavanlainen: materiaalisessa oliossa voimme havaita erilaisia ominaisuuksia, kuten että se on ulotteinen, lukumäärällinen jne. avaruudelliset ominaisuudet omistava. Nyt on kuitenkin niin, että nämä ominaisuudet, tämän tietyn kappaleen substanssisuus, emergoituvatkin minästä itsestään, eivätkä ne olekaan kappaleen havaitsijasta ulkopuolisia ominaisuuksia. Kuvitelkaa, tämä sutenööri eli jo 1600-luvulla, ja oli jo ratkaissut meitä niin kovasti huolestettuneen aiheen jo omana aikanaan!
"Pano hommis, palaan pian"
Tiivistettynä konkluusiona voinkin nyt siis todeta, että metanolin emergoituminen ihmisruumiissa onkin kiinni omasta minästä, eikä se olekaan ympäristöllinen ominaisuus nimentämainitsemattomassa virvoitusjuomassa Pepsi Max. Tämä lopputulema ehkä jossain määrin tukee muutakin havaittavaa neuroottisuutta, joka monesti myös emergoituu minästä, eikä ympäristön olioista. Olkaa siis levollisin mielin hyvät ystävät, aktuaalinen todellisuus on teidän itsenne luomaa, ja ilman turhia neuroosioita voitte nauttia loputtomat määrät herkullista Pepsi Maxia päivittäin niin paljon kuin rippentide antaa myöden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti